Oletko koskaan miettinyt muuttoa ulkomaille? Periaatteessa tiedät, miten etsiä asuntoa, mutta aina se ei menekään ihan niin kuin kuvittelit. Meidän asunnonhausta tulikin aikamoinen hässäkkä, josta nyt kerron tässä blogitekstissä.
Aluksi luulimme, että asunnon löytyminen olisi se helpoin osa koko muuttoa. Toisin kävi. Vaikka olimme ajoissa liikkeellä, niin asunnontarjonta oli tosi vähäinen Braunschweigin alueella. Meillä oli lisäksi kriteerit, jotka tietysti vaikeuttivat asunnon löytymistä entisestään. Asunnon piti olla riittävän iso viidelle henkilölle, sijainti tuli olla lähellä keskustaa, koska päiväkoti, koulu ja työpaikka sijaitsivat siellä, kaikki kehäalueen sisäpuolella. Emme omista autoa, joten liikkuminen tapahtuu meillä julkisilla, pyörällä tai kävellen.
Suomesta käsin asunnonetsintä toi tietysti lisähaasteita, mutta ei ollut mahdoton. Selailimme vuokra-asuntoja netistä enimmäkseen immobilien scout 24 sivuilta. Hyviä ehdokkaita löytyi, mutta vuokranantajilla oli erikoisia toiveita vuokraajille. Tässä muutama esimerkki, jotka saivat meidät raapimaan päätämme. Asunto, jossa oli 6h + k + 2kph, niin vuokranantaja ei halunut enempää kuin kaksi lasta. Mihin kaikkeen hän oli ajatellut kaikki huoneet? Monen moneksi työhuoneiksi? Se jäi arvoitukseksi. Usein tuli vastaan myös muita vuokranantajia, joille maksimi lapsiraja oli 1-2 tai suosivat kimppakämppää. Eräs vuokranantaja oli sitä mieltä ettei 5h + k riitä viidelle henkilölle. Osa eivät haluneet tarjota asuntoa meille, koska emme itse olleet paikanpäällä katsomassa eikä meidän työpaikan edustaja riittänyt siihen. Jollain tapaa kyllä ymmärrettävää.
Maaliskuussa kävimme Braunschweigissa, jolloin pääsimme heti tultuamme yhteen asuntonäyttöön. Asunto oli kattohuoneisto, 5h + avokeittiö + kph ja wc lähellä keskustaa. Huoneisto kaipasi pientä pintaremonttia kuten seinien maalausta, mutta vuokranantaja sanoi hoitavansa sen ennen asuntoon muuttoa. Näytössä oli myös muita kävijöitä. Muiden lähtiessä keskustelimme pitkän tovin vuokranantajan kanssa, joka vaikutti hyvin kiinnostuneelta meistä. Näyttö päättyi siihen, että vuokranantaja antoi meille vuokrasopimuksen täytettäväksi ja pyysi olemaan viikonlopun jälkeen yhteydessä, jotta voisimme edetä asiassa. Maanantaina olimme yhteydessä, lähetimme täytetyt paperit sähkösesti, ja vuokrantaja sanoi ottavan yhteyttä seuraavana päivänä. Kerkesimme jo tuuletella, että saimme asunnon... MUTTA seuraavana päivänä tuli tekstiviesti, että asunto on mennyt jollekin muulle. Mieheni sitten soitti ja kysyi, että mitä tapahtui kun emme saaneetkaan asuntoa. Vuokranantaja oli hyvin vaivaantuneen kuulonen, ja totesi vain, että toinen halukas oli valmis muuttamaan myös ilman maalausremonttia ja lisäksi meidän luottotiedot eivät olleet kunnossa. Hämmentyneenä harmitellen mieheni päätti puhelun. Kyllä loksahti leuat auki. Mitä ihmettä? Onko meillä jäänyt lähes yksitoista vuotta sitten jotain auki ennen kuin muutimme Suomeen? Tämä piti tarkistaa. Tarkastimme luottotietomme ja onneksemme saimme tietää, että ne olivat täysin kunnossa. Eli kyseinen vuokranantaja vaan keksi tekosyyksi luottotiedot. Kehtasikin valehdella.
 |
| Asunnohakua netissä. |
Ei muuta kuin uusia asuntoja kehiin. Valitettavasti epäonni jatkui. Mitään mahdollisia asuntoja ei tullut vastaan, kunnes toiseksi viimisenä visiittipäivänä. Kun istuimme harmistuneena Mc Donaldsissa ahtaamassa roskaruokaa napaamme, törmäsimme keskustan asuntoon, jossa 4h + keittiö + kph + aula. Heti lähti soittoa vuokranantajalle, joka sanoi, että voimme käydä katsomassa asuntoa heti, kun hän saa nykyiset asukkaat kiinni. Useista yrityksistä huolimatta yhteyttä hän ei saanut ja kehotti meitä käymään paikan päällä soittamassa summeria. No mehän reippaasti lähdettiin heti paikan päälle, mutta kukaan ei tullut avaamaan.
"Leuka rintaan kohti uusia pettymyksiä"-asenteella lähdimme kävelemään kohti keskustan ydintä. Matkan varrella tuli vastaan asunnonvälitystoimisto, johon astelimme sisään ja kerroimme tilanteemme. Välittäjä kertoi, että mahdollisuutemme on katsoa netistä, jolloin vuokranantaja maksaa välityspalkkion. Toinen vaihtoehto on, että hän esittelee meille asuntovaihtoehtoja, ja jos jokin niistä kiinnostaa meitä, niin järjestää näytön jne. Tällöin välityspalkkio tulee kuitenkin meidän maksettavaksi, mutta vasta, kun otamme asunnon vastaan. Ensin ajattelimme, että me ei kyllä aleta maksamaan mitään kalliita välityspalkkioita, mutta välittäjä valaisi asiaa meille. Eli ne vuokrahinnat, mitä ilmoituksissa yleensä on, ovat siksi korkeita, koska vuokranantaja maksaa välityspalkkion. Näin hän saa omansa takaisin vuoden tai kahden jälkeen, koska vuokraaja maksaa korkeampaa vuokraa. Tämä on kannattavaa vuokranantajalle, koska näin hän saa jatkossakin korkeampaa vuokratuloa. Jos me vuokraajina haluamme välitystoimiston etsivän meille sopivan asunnon, niin me maksamme välityspalkkion, mutta vähemmän vuokraa. Ja jos näitä vertaa keskenään, niin me olemme vuoden tai kahden jälkeen tasoissa, mutta jatkamme maksamaan pienempää vuokraa. Eli lopulta voitto olisi meillä. No oliko meillä muutamaa tonnia välityspalkkiorahaa? Kyllä vain, joten tartuimme tarjoukseen ja pyysimme heitä etsimään meille sopiva asunto. Maksaisimmehan palkkion vasta, kun ottaisimme asunnon vastaan.
Välittäjä näytti meille heti tietokoneelta asuntovaihtoehtoja, jotka voisi sopia meille. Yhdestä olimme todella kiinnostuneita. Keskustan kattohuoneisto 5h + keittiö + kph sekä valtava kattoterassi, johon pääsi neljästä huoneesta ja vuokra oli vähemmän kuin meidän Kampin 75m2. Tämä unelma me haluttiin. Saimme heti näytön samalle illalle, mikä oli tietysti helpotus, koska seuraavana päivänä olisi taas paluu Suomeen. Asunto oli aivan mahtava. Vuokraan sisältyi myös keittiö kalusteineen ja laitteineen, mikä on harvinaisempaa Saksassa. Välittäjä antoi vuokrasopimuksen täytettäväksi, jonka pyysi lähettämään sähköisesti toimistolle työsopimustemme kera. Näppärää. Asunnon saaminen kuulemma riippui vaan meidän tahdosta. Välittäjä jopa onnitteli meitä asunnosta. Teimme työtä käskettyä ja palasimme seuraavana päivänä hymyssä suin, mutta hieman epätodellisuuden tunteessa takaisin Suomeen. Välittäjä otti meihin yhteyttä ja sanoi, että kaikki on kunnossa, että tarvitsemme vain asunnonomistajan "siunauksen". Kului päiviä eikä mitään kuulunut. Mieheni soitti välittäjälle kysyäkseen oliko jokin vialla. Välittäjä sanoi, että omistaja ei ole vielä tehnyt päätöstä ja kertoi ilmoittavansa heti päätösken kuultuaan. kului viikko. Ei vieläkään vastausta omistajalta. Kahden viikon kuluttua välittäjä otti yhteyttä ilmoittaakseen, että omistajalle ei riitä meidän tulot. Mitä ihmettä? Asuntohan oli edullinen. tässä taas heräsi kysymys, että mitä vuokranantajilla oikein liikkuu päässä. Tämä tarvitsi kaksi kokonaista viikkoa todetakseen, että meidän tulot eivät riittäisi hänelle. voiko tähän enää mitään sanoa? Kyllä vedettiin taas tikkari suusta.
Tässä asunnonhakurumbassa oli onneksi meidän työpaikan edustaja mukana avustamassa. Hän oli ollut myös yhteydessä vuokranantajaan, joka ei saanut nykyisiä asukkaita kiinni. Monen päivän soittoyritysten jälkeen asukkaat saatiin kiinni ja näyttö saatiin sovittua, johon työpaikkamme edustaja lähti katsastamaan. Asukkaat olivat hyvin vastahakoisia näytön suhteen, koska eivät halunneet muuttaa pois, joten työpaikan edustajamme pääsi vain pikaisesti katsomaan asuntoa ja ottamaan pari kuvaa. Kuvat olivat keittiöstä, aulasta ja kylpyhuoneesta. Asunto näytti kuin siellä olisi räjäytetty pommi. Lisäksi meillä oli pohjapiirros asunnosta. Näillä eväillä meidän tuli tehdä päätös haluammeko vuokrata asunnon.
Alla kuvat, joiden perusteella valinta jouduttiin tekemään.
 |
| Keittiö |
 |
| Aula |
wc/kylpyhuone
Kuvia katsellessamme riisuimme mielessämme tavarat ja kalusteet
roskineen pois ja uskalsimme uskoa, että asunnosta saa kivan kodin
meille. Myös kova painostus oli päällä, koska olihan jo huhtikuu ja
muutto tulisi tapahtua toukokuussa eikä muita asuntovaihtoehtoja ollut
tarjolla. Päädyimme valitsemaan asunnon ja hoidimme sähköisesti
paperiasiat. Vuokrasopimus meidän allekirjoituksineen lähetettiin
postitse vuokranantajalle, jonka hän sitten allekirjoitettuaan
lähettäisi takaisin meille. Muutaman päivän päästä vuokranantaja
ilmoitti saaneen sopimuksen, allekirjoittaneensa sen ja lähettäneensä
postitse tulemaan meille. Hienoa vihdoinkin asunto! Kaikki oli kunnossa,
joten uskalsimme irtisanoa asuntomme Suomessa ja ryhdyimme hoitamaan
muuttoilmoitusasioita, varaamaan muuttoautoa sekä laiva- ja lentomatkoja.
Uskomatonta, mutta totta. Taas tuli mutkia matkaan. Vuokranantaja laittoi sähköpostia, että emme pääsekään muuttamaan 1.5. kuten aluksi sovittu, vaan vasta 1.6., koska hänen vuokralaisensa oli alivuokrannut asuntoa ja sopinut alivuokralaisten kanssa 1.6. muutosta. Asunnossa asui sillä hetkellä alivuokralaisena opiskelijoita, joista vuokranantaja halusi eroon lukuisten meluilmoitusten ja poliisikäyntien takia. Myös vuokria oli jäänyt maksamatta. Asunnon sen hetkinen vuokralainen oli vuokranantajan perhetuttu, jonka vuoksi vuokranantaja halusi hoitaa tilanteen ilman suurempia taisteluja. Tämä kaikki tuntui vaan niin epäreilulta meitä kohtaan eikä me Suomesta käsin pystytty mitään tekemään. Selvisi myös, että vuokrasopimusta ei oltu vielä edes lähetetty, koska vuokranantaja ehdotti, että jos haluamme siitä huolimatta asunnon, niin voisimme muuttaa päivämäärät ennen kuin hän lähettää sopimuksen meille. Nyt oli siis asunto irtisanottu Suomessa sekä matkat ja muuttoauto varattuna. Mitäs nyt? Onneksemme vuokranantaja antoi meille kaksi viikkoa aikaa tehdä päätös. Tällä ajalla jatkoimme asuntojen etsintää, mutta vain yhteen saatiin näyttö, jossa työpaikkamme edustaja kävi. Tämä näyttö tapahtui videopuhelun välityksellä. Myös ihana ja valtava keskustan asunto edullisesti. Jouduimme kuitenkin odottelemaan vastausta muutaman päivän, jolloin ilmeni, että jäimme ison firman jalkoihin, joka sai asunnon toimistotiloikseen. Nyt oli jo niin hikiset paikat, että palasimme asiaan toisen asunnon vuokranantajan kanssa, joka piti asuntoa meille vapaana. Päädyimme siihen, että mieheni lähtisi aikaisemmin Saksaan muuttokuormineen ja vuokraisi väliaikaisesti loma-asunnon (yksiön) ja varastotilan tavaroille. Nämä onneksi hoitui nopeasti, helposti ja edullisesti.
Huhtikuun lopussa mieheni lähti lopulta yhden tyttäremme ja veljeni kanssa matkaan. Minä asuin kahden tytön kanssa äitini luona kunnes pääsisimme muuttamaan uuteen asuntoomme. Pieni onnenpotku vielä saatiin, sillä edelliset asukkaat muuttivat pois jo puolessa välissä kuuta. Aikamoisen hermoja raastavaa oli koko asunnonhaku- ja muuttohässäkkä, mutta nyt meillä on katto pään päällä hyvällä sijainnilla arkisiin menoihin nähden ja olemme saaneet tästä asunnosta jo jokseenkin meidän näköisemme.
Jos haluat lukea meidän muutosta Saksaan, niin klikkaa itsesi tästä kyseiseen blogipostaukseen.
Lisää itsesi sähköpostilistalle, niin saat ilmoituksen uusista postauksista.
SEURAA SÄHKÖPOSTITSE
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti